Kahdeksan vuotta, seitsemän kautta, 34 ottelua divaria, 122 ottelua liigaa, 35 (and counting) ottelua pudotuspelejä, 27 eri pelaajaa, kaksi kultaa, yksi hopea, divarin voitto, neljäksi menestynein, epävirallisesti suvereeneimmat pudotuspelit ikinä, lukemattomia hajoamisia sekä mahdollisesti eniten mielipiteitä jakava koskaan. Kaikki tämä ja vain yksi joukkue.

Vaikka kyseessä onkin tilastollisesti yksi hokin pitkäaikaisimmista joukkueista, ei tämä todennäköisesti vedä nostalgiseksi ketään muita kuin joukkueen omia pelaajia. Uutinen on varmasti joillekin mieluinen kun otetaan huomioon, että jaamme sarjan joukkueet aika vahvasti kahteen leiriin; joko meitä vihataan tai rakastetaan. Viimeiset kolme kautta ovat palvelleet meitä hyvin eikä pelaaminen olisi varmastikaan voinut olla tämän mieluisempaa näin viiden vuoden hiljaiselon jälkeen. Tietenkin matkan varrella on ollut vähemmän mukavia otteluita, joukkueita sekä henkilöitä, mutta nämä kaikki ovat sen sarjapelaamisen suola. Pieni psykologinen häirintä kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella kuuluu täysin asiaan kunhan kaikki tapahtuu kohtuudella. Allekirjoittaneen joukkue tunnetaankin varmaan paremmin pelin ulkopuolisista touhuista kuin pelillisistä taidoista. Eikä se välttämättä haittaakaan jos vain joku muistaa nimen. Hyviä pelejä sekä joukkueita on enemmän kuin jaksaa muistella joten niistä ei viitsi mainita muita kuin Mäntypistiäiset sekä Vastarinnan Kiiskit. Vaikka jokainen joukkue on tuntunut poikkeavan siltä asiallisuuden polulta ainakin kerran kuluneen kolmen kauden aikana niin eivät vain nämä jantterit. Kaudesta toiseen tasapaksua, vahvaa vääntöä kaukalon sisällä sekä täysin moitteetonta toimintaa kaukalon ulkopuolella. Hankala sanoa kelle teidän imagokyselypisteet ovat aina menneet, mutta toivottavasti olette tykänneet meistä edes puoliksi sen verran kuin me teistä. :B

Peli on kuluneella kaudella ollut välillä hyvää, välillä huonoa sekä välillä aivan käsittämättömän huonoa. Täydellistä yhteistä harmoniaa ei ole löytynyt ja tästä vihjailikin jo viime kauden pudotuspelit vaikka ei tilastollisesti siltä näyttäisikään. Harkkoja ei pelata, ketään ei kiinnosta, elämä kaukalon ulkopuolella hieman liian hektistä milloin kullakin sekä viimeisenä naulana arkun kanteen toimii ydinpelaajan eläköityminen. Kauden aikana koitettiin pientä hakua pitää vaan tultiin siihen tulokseen ettei ole mitään järkeä vaihtaa puolta kokoonpanoa ja kutsua joukkuetta vielä "Detroit Hardcoreksi". Jokainen joka vähänkin meidän historiaa tuntee tietää, että samat oululaiset pojanklopit ovat täälläkin vaikuttaneet liki yhdeksän vuotta eikä se tuntuisi oikealta saatika maistuisi kellekään jos joukkue olisi täysin muuta kuin aikaisempina vuosina.

Jos joku (pöljä) ei vieläkään ymmärtänyt mistä on kyse, niin me pakkaamme pillit pussiin ja hokkarit naulaan viimeisen kerran (aikuisten oikeesti). Paljon jäi vielä saavuttamatta, kuten paljon tavoitellut runkosarjan voitto sekä Hc Halko -palkinto vaan aina ei voi voittaa, ei edes joka päivä. DHC haluaa kiittää kaikkia joukkueita sekä pelaajia joita vastaan olemme saaneet kuluneen vuoden aikana pelata. Joitakin kiitämme vähän vähemmän, joitakin vähän enemmän, mutta kaikki olette olleet tasapuolisesti tuomassa meitä tähän tilanteeseen joten kiitos siitä. Suuret kiitokset myös Hoki-liigan organisaatiolle että päästiin vielä sarjajäille hyörii ettekä ole olleet liian herkkiä langettamaan pelikieltoja. Pelataahan kaikki mukavat poffit eikä ilkeillä niin kaikilla on kivvaa jookosta joo! ps. toivottavasti männyt tuutte vastaan niin saadaan ainakin yksi pudotuspelisarja jota muistella lämmöllä