Pitkä ja suhteellisen raskas kausi on vihdoin saatu päätökseen. Päällimmäisenä mielessä ovat jonkinlainen pettymys sekä samalla helpotus kauden päättymisestä. Ennen kauden alkua välieräpaikka olisi kuulostanut vähintäänkin hyvältä, eikä se vieläkään erityisen huonolta suoritukselta tunnu, mutta niin paljon enemmän olisi ollut kuitenkin otettavissa. Oman pelin taso ei kuitenkaan ollut terävimmillään kauden ratkaisevilla hetkillä, joten mestaruus jäi vielä odottamaan tuleville kausille.

Kausi meinasi päättyä jo karsintoihin, jotka menivät täysin alakanttiin. Onneksi kuitenkin tajusimme jo etukäteen varautua tähän värväämällä erään nimeltä mainitsemattoman Hoki-Liigan johtoportaan jäsenen, jonka avulla saimme kun saimmekin liigapaikan kabinettipäätöksen turvin. Myös Kasselit pääsivät samalla oven avauksella liigaan, jotta päätös ei olisi ollut liian suosiva ainoastaan meitä kohtaan. Nyt Kasselit pelaavat finaaleja, joten olkaapa hyvä.

Runkosarja alkoi melko odotetulla tavalla, eli nähtiin paljon vähämaalisia ja tasaisia otteluja. Itseasiassa koko runkosarja sujui suhteellisen samoissa merkeissä, eikä suurempia notkahduksia tullut missään vaiheessa. Joukkueen sisäisenä tavoitteena oli päästää alle 40 maalia ja raivata tie playoffeihin. Omissa kolisi kuitenkin 44 kertaa, vaikka pelimäärä putosi kahdella ottelulla Hamburg Freezersin teiniosaston vedettyä angstiquitit sarjasta parin huonommin sujuneen ottelun jälkeen. Joka tapauksessa pääsimme playoffeihin sekä päästimme selkeästi vähiten maaleja, joten siltä osin voi olla tyytyväinen runkosarjaan. Toisiksi vähiten maaleja päästänyt Rykälätty päästi seitsemän maalia enemmän, vaikka saikin johtokunnalta kaksi ilmaista nollapeliä Grate Onesia vastaan vähintäänkin erikoisella päätöksellä. Olimme siis tällä osastolla aivan ylivertaisia!

Playoffien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Knightclub, jota pidimme hyvin sopivana vastuksena runkosarjapelien perusteella. Sarja oli kuitenkin vaikea, eikä oma peli ollut niin hyvää kuin olisi pitänyt, mutta onneksi vastustaja kärsi samoista ongelmista. Jatkoimme sarjasta komeasti 3-0 voitoin välieriin, jossa vastaan asettui Kasselit. Runkosarjassa Kasseleita oltiin viety kuin sitä kuuluisaa paskasta lakanaa, mutta siitä ei ollut enää mitään apua. Playoffeissa vastassa oli huomattavasti yhtenäisempi ja voitontahtoisempi joukkue. Ainakin he ottivat kaikki keinot käyttöön itkemällä lagimaaleista ja "lagimaaleista". Kai se kuitenkin toi vähän tunnetta välieräsarjaan ja mikäs sen kivempaa. Parempi joukkue kuitenkin jatkoi sarjasta finaaliin 3-2 voitoin ja näin ollen IsoDavidin kohtaloksi jäi pronssipeli. Pronssipelissä tuli turpaan runkosarjan voittaneelta Generationilta ja kausi oli vihdoin ohi.

Kausi pelattiin hyvin pitkälti yarkko-Hauer-Alfonso-Palmu -nelikolla, vaikka alunperin oli tarkoitus pyörittää hieman laajempaa rinkiä. Sence pelasi joitakin pelin alkukauden aikana, kunnes katosi kuvioista. Gapo oli poissa alkukauden, eikä sen jälkeen päässyt kovin hyvin enää joukkueeseen sisään, mistä ilmeisesti turhautui ja vaihtoi maisemaa. McConkey pelasi kauden aikana yhteensä muutaman sekunnin, mutta oli kuitenkin luotettava varamies tarpeen tullen. Tällä kaudella tarvetta ei vaan ollut. Ensi kaudeksi on rinkiä jo laajennettu sopivilla täsmähankinnoilla, sillä kesäkausi tuo lisähaasteita valmiiksi heikohkoon aktiivisuuteen. Toivottavasti myös ensi kausi pelataan Hoki-Liigan alaisuudessa…