Jaahas, jo kolmas liigakausi herrasmiesten kohdalta on paketissa ja on tullut aika kurkistaa miten tunarisakkimme tällä kertaa suoriutui.
Ennen kauden alkua harmaanuttujen rosterissa tapahtui hieman muutoksia vanhan hmk-konkari tillixin lopettaessa kiekkouransa jo toiseen kertaan (ja tällä kertaa eläkkeelle vetäytyminen vaikuttaa valitettavasti lopulliselta). Tillixin puolustukseen jättämän ammottavan aukon paikkaajaksi saatiin onneksi kova kaveri, herra (laama) nimeltään Aquila. Hyökkäyspäähän saatiin myös uutta verta Jagr_68:n ja Voorheesin (toinen laama) liityttyä mokailevaan poppooseemme. Varsinkin jälkimmäinen osoittautuikin tehopakkaukseksi, vaikka pelasikin vain viidessä pelissä (sa-int vei suurimman osan ajastaan) mutta sitäkin tehokkaammin: pisteet 5+4 kertovat omaa kieltään hepun kyvyistä, varsinkin kun ottaa huomioon missä seurassa ne on nakutettu. Maalivahtiosastolla ei valitettavasti koettu muutoksia hal9002:n jatkaessa "torjuntavastuussa".
Kauden alkuun lähdettiin siis jälleen kerran varovaisen optimistisina, rohkeimmat herrasmiehet haaveilivat jopa varovasti play-off paikasta (realistien toivoessa karsintojen välttämistä). Haaveilijoitten unelmat kuitenkin murskautuivat heti kauden ensi metreillä Hmk:n taaperoidessa tuttuun tapaan viidestä ensimmäissä pelissä, joista saldoksi napsahti kaksi tasuria ja kolme tappiota (joiden joukossa kauden ensimmäinen teurastus Bsv:n mättäessä 7 maalia Hal-paran taakse). Kuudennessa pelissä oli havaittavissa valoa tunnelin päässä kun Kiekkonorsuille sattui huono päivä ja Hmk munkitti D-L -historiansa suurimman voiton 9-2 -lukemin. Tosin kyseinen valo osoittautui (kuten monesti ennenkin) ainoastaan kohti tulevan junan valoksi ja seuraavaa voittoa saatiinkin odottaa neljän pelin ajan. Kyseisen neljän pelin jaksoon sisältyi kauden toinen Seimiveikkojen kohtaaminen eivätkä he olleet juuri sen armollisempia tälläkään kertaa; tuurilla Hal piti kympit rikkomatta ja peli päättyi Bsv:lle vain 9-3.
Edellisen teurastuksen jälkeen harmaapaitaiset säheltäjämme saivatkin toviksi tolkkua peliin ja tuloksena oli huikea 3 pelin tappioton putki (joista toki kaksi tasuria). Sitten seurasi jälleen paluu arkeen ja seuraavasta seitsemästä matsista tuloksena oli 6 tappiota ja yksi tuuripiste Frostbiten kustannuksella. Tässä välissä saimme myös houkuteltua Excelsiorista tutun Ajattaren laumaamme, mutta tämä ei (ymmärrettävästi :-) kauaa tumpelointiamme jaksanut ja siirtyikin yhden liigapelin jälkeen takaisin kotiin.
Näin ollen ennen viimeistä ottelua löysimme itsemme jälleen kuilun partaalta, pelistä olisi pakko ottaa voitto jos haluaisimme välttää karsinnan ja sitä kautta käytännössä varman tippumisen. Viimeiseen koitokseen Conservationia vastaan saatiin jalkeille 8 peluria joista muodostimme ovelalla taktiikalla ykkös- ja jarrukentät. Taktiikka osoittautuikin täydelliseksi ykköskentän mätettyä 3 maalia (ja päästettyä yhden) jarrukentän antaessa heille lepoaikaa pelaamalla myös kunnioitettavan 0-0 -tuloksen omalta osaltaan.
Näinpä eräänlainen ihme oli jälleen todistettu, ja säheltävä & koheltava laumamme päätyi sarjassa 9. tilalle kerättyään huikeat 11 pistettä ja 3 voittoa 20 pelistä.
Urheilullisesti kausi oli hienoinen pettymys, sillä tavoitteenamme oli kääntää edelliskauden lukuisista tasureista osa voitoksi, mutta ne mokomat vääntyivätkin tappioiksi. Lopputulokseen voidaan silti olla jokseenkin tyytyväisiä, vältimmehän jälleen karsinnat. Samoin se oli hienoa, että jokainen kokoonpanossa ollut peluri pääsi myös näyttämään osaamistaan liigajäillä.
Positiivisella puolella oli myös muutamien pelaajien erinomaiset esitykset. Heistä voisi mainita ensimmäisenä kaikki pelit urakoineen Entozin, joka myös voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 6+5 -tehoillaan ja vieläpä pakin paikalta! Muita onnistujia olivat hyökkääjistä jo aiemmin mainittu Voorhees sekä hyvillä tehoilla pelannut hmk-veteraani Wounded. Pakkikalustossa Entozin ohella Zapata (joka muuten nappasi parista pelistä täydet 3 tähteä) pelasi vahvan kauden ja samoin teki Aquila. Kenties suurimmaksi onnistujaksi arvioisin kuitenkin puolustuksen muurina häärineen olenurpon, joka raatoi väsymättä 17 pelin ajan alimpana lukkonamme.
Kokonaisuutena kauteen voidaan siis olla varsin tyytyväisiä, vaikka tosiaan se joittenki haaveilema play-off paikka jäikin yhden sijoituksen ja 3-4 pisteen päähän.
Herrasmiesklubi: Katsaus kuluneeseen liigakauteen
Kirjoittanut jukebox, 22.11.2006 klo 01:01
Palaa takaisin