Taivas oli mustempi kuin koskaan aiemmin. Herra Vehnä istui synkkänä keskellä tyhjää kenttää, jossa vielä taannoin koettiin kiihkoa, intohimoa ja pelkoa. Silmäkulmassaan hän huomaa, kuinka Asmo laskee itkien enonsa Jorma-Petterin muotokuvan, joka oli nähnyt ja kokenut monet hirmuiset ottelut hallin katosta käsin. Hallissa oli jopa niin hiljaista, että jotkut pystyivät kuulemaan, kuinka kattoparru petti Mussukan ja köyden painosta.

Suomen maatalous on heikossa jamassa ja tämän sai kokea myös Jyvä kantapään kautta huomatessaan riviensä harvenevan kuin perunaruton voimasta. ”Jatkaminen olisi ollut vain itsensä huijaamista, sillä todellinen Hc Jyvä kuoli menettäessään rakkaimmat lapsensa julmaan maailmaan”, kommentoi Asmo Jyvän viimeisessä lehdistötilaisuudessaan , jonne oli saapunut tyhjien penkkien lisäksi paikallislehden pulskahko naistoimittaja. Tämän tiesi myös Vehnä seistessään hallin pääoven kynnyksellä katsoen edessä aukeavaa karua peltomaisemaa yhdessä muiden jyväläisten kanssa. Oli tullut hetki, jonka tiedettiin tulevan, mutta jota niin pelättiin. Pinppi katsoi vielä viimeistä kertaa hätääntyneesti Mussukkaa, joka nyökkäsi hitaasti takaisin. Hitaasti laahustaen he ylittivät oviaukon ja ovi sulkeutui heidän takanaan kuin viimeistä kertaa. Hc Jyvä oli poistunut Hoki-liigasta.


Nyt sanat on jo sanottu
Laulut on laulettu
Aamun koittaessa
Ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
Toivon että jää
Edes kauniin tiimin nimi
Tänne elämään