Minimoidaksemme mahdollisuuden sille, että tätä uutisarvoltaan vähäistä tiedotetta todella luettaisiin, päätimme pyrkiä Hokin historian pisimpään tiedotteeseen. Tiedottamisesta vastaa Finlander ja julkaisijana pääsin puukottamaan väliin vähintäänkin tarvittavan määrän geneeristä höttöä.

Kauteen lähdettiin tuttuun tyyliin sangen voimakkaasti uusiutuneella kokoonpanolla, joten odotettavissa oli yhteispelin hakemista ja ailahtelevia peliesityksiä. Joukkueemme kokikin kauden ensimmäisellä puolikkaalla peräti seitsemän ottelun voitottoman putken, ja varsinkin puolustuksellisesti heikkoja pelejä mahtui kauteen useita. Toisella jaksolla löysimme kuitenkin paremman vireen ja nousimme taistelemaan pudotuspelien kotiedusta. Lohkon tasaisuudesta kertoo paljon se, että vaikka lopulta jäimme neljänneksi, oli vielä viimeisenä iltana mahdollisuudet nousta lohkon kärkipaikalle.

Säälipleijarikierroksella vastaan asettui Blue Fox, joka kaatui suoraan kahdessa ottelussa. Tämän jälkeen kohtasimme Guerreirosin, jolle kärsimme viime kaudella karvaan tappion konferenssifinaaleissa. Sarjan kaksi ensimmäistä peliä olivat todella tasaisia, mutta onnistuimme kaikesta huolimatta kääntämään molemmat eduksemme. Toisen pelin loppuhuipennus oli eräs Noppahistorian hienoimmista, nousu kahden maalin takaa tasoihin ottelun viimeisen kahdeksan sekunnin aikana! Ikävä kyllä Soturilauma ei saanut sunnuntai-iltana paikalle parasta ryhmitystään ja viimeinen ottelu lähinnä vain pelailtiin pois alta. Konferenssifinaalissa vastaan asettui yleisön suuri ennakkosuosikko, Sulttaanit, joilla olikin allaan upea kausi. Harmikseen he olivat menettäneet Kryykerin kokoonpanostaan ikävän selkkauksen vuoksi, ja näin hyökkäyksestä puuttui oleellinen palanen. Onnistuimme jälleen kääntämään kaksi ensimmäistä peliä eduksemme, vaikka molemmat olivat jälleen todella tasaisia. Toisen ottelun loppupuolella Sulttaanileirissä näkyikin selkeästi turhautumista, mikä on havaittavissa myös toisen ottelun kommenteista. Kolmas ottelu meni edelleen tasaisissa merkeissä, mutta sekin kääntyi lopulta eduksemme ja niin Noppakerho nähtäisiin finaaleissa.

Sinikettusarja ehti vierähtämään ohi yllättävänkin kevyesti, mutta taisto sotureita vastaan olikin sitten jo odotetun tiukka. Sm-liigan tapahtumat heijastivat selkeästi myös Hoki-liigan vastaaviin ja onneksi ymmärsimmekin pitää ”raumalaiosaamisen” poissa kentältä. Soturisarjan kulminaatiopisteeksi muodostui toisen pelin kolmas erä, jossa maalitykkeytensä salannut Fasu päästi yli-inhimilliset voimansa irti. Samalla hän varmisti paikkansa kauden suurimpien noppaonnistujien joukkoon, sekä jokaisen tulevan ja nykyisen anoppiehdokkaan sydämeen. Vahvan runkosarjan pelanneiden sulttaanien kaatamisesta ennusteltiin hankalaa operaatiota ja kovalla paineella laiskottelun synnyinoikeutena ansainneiden joukkio päälle kävikin. Vastarinta tosin taisi murtua viimeistään yllättävän selvänumeroisen toisen voiton jälkeen.Viimeisestä ottelusta muodostui vielä tiukka, mutta tällä kertaa yksikin maali riitti jatkoon.

Toisen välieräparin ratkettua selvisi että vastaan asettuisi tehokkaasta hyökkäyksestään tunnettu BSC Young Boys. Onnistuimme voittamaan ensimmäisen ottelun ja varastamaan "kotiedun", mutta ikäväksemme BSC vei sen heti toisessa ottelussa takaisin itselleen. Kolmas ottelu oli erittäin tiukka, molemmilla oli hetkensä ja lopulta mentiinkin jatkoajalle. Ratkaisu syntyi vasta toisella jatkoajalla Kosarin saatua halvalla paikan josta mies ei erehtynyt. Sunnuntain kaksi peliä olivat tasoltaan huomattavasti torstain kolmea ottelua parempia ja ennen kaikkea erittäin tasaisia. Peleistä ensimmäinen päättyi meidän voittoomme, mutta BSC vei ratkaisevan viidennen ottelun nimiinsä. Avaintekijöiksi sarjassa nousivat viimeistely ja huolellisuus, siinä missä BSC sai jonkin verran helppoja tekopaikkoja, ei Nopat niillä juuri juhlineet. Toisaalta taas BSC onnistui rokottamaan paikoistaan lähes murhaavalla tehokkuudella Noppien jopa tuhlatessa verraten hyviä tekopaikkoja. Mestaruus meni lopulta ehdottomasti koko kauden tasaisimmin suorittaneelle joukkueelle.

Mestaruuden vei lopulta selkeä skauttivihkoni ennakkosuosikki, jonka tie finaaleihin oli kuitenkin yllättävän pitkä. BSC:tä hidastaneista joukkueista erityisesti Republic ansaitsee tunnustusta kenties kauden suurimpana (tuloksellisena) yllättäjänä. Itse olen ylpeä finaaleissa pelanneesta kokoonpanostamme, heidän pystyttyään vielä tasoittamaan sarjan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Ratkaisevassa ottelussa BSC pääsi kuitenkin sen ensimmäisen maalin tuikkaamaan ja pojat pystyivät johtoaan suojelemaan jo aiemmin tutuksi tulleella tehokkuudella. BSC:n puolustuksen kurinalaisuus yllättikin ainakin katsomosta käsin rytmihäiriöiden keskellä kamppailleen tarkkailijan.Vilpittömimmät onnitteluni vielä mestareille, ansaittu voitto.

Hopea on hävitty mitali, sanotaan. Silti kaudesta löytyi myös hyviä puolia, sillä tällä kaudella joukkueesta lähtijöitä ei ollut montaa. Ainoastaan pölöhö ja random lähtivät joukkueessa kauden alottaneista pelaajista (lisäksi oli Djangon pikavisiitti). Toinen hyvä asia oli se, että nyt sarjaottelut menivät jopa harjoitusotteluita paremmin. Viime kaudella tämä oli päälaellaan: harkkamatsit sujuivat, mutta virettä ei saatu siirrettyä hokikentille. Nyt sen sijaan etenkin play-off -ottelut sujuivat vaikka harkoissa tulokset olivatkin vähemmän mairittelevia.

Kauden suurin voitto olikin suhteellisen vähäinen miinusmerkkinen liikehdintä kokoonpanossa. Tästä parhaana todisteena toimii se, ettei allekirjoittanut pelannut yhtään peliä tällä kaudella. Uskalsin grillikatokselta nousseitten palokaasujen aiheuttamilla tripeilläni odottaa tältä kaudelta myös tuloksellista parannusta kahden sijan verran. Laskelmissani se tarkoitti toki mestaruutta, kunnes muistin pelanneeni itsekin pronssipelissä. Mutta pääni sisäinen tavoite siis saavutettiin joka tapauksessa!.

Katseet on kuitenkin käännetty kohti huomista ja niinpä kokoonpanon rakentaminen jatkoa ajatellen on taas aloitettu. Toivottavasti trendi jatkuisi ja ensi kaudella pelaajien vaihtuvuus vähenisi jälleen…

Kokoonpanoon haetaaan jälleen täydennystä, jotta voisin itse jatkaa katsomovalmentamattomuuttani. Toivottavasti osumme pitkällä aikavälillä kestäviksi osoittautuviin valintoihin.

Kiitos vielä Hoki-liigalle ja kaikille joukkueille tästä kaudesta. Hyvää ja toivottavasti leppoisaa (ainakin joillekkin) ansaittua taukoa!.

Lopuksi jukeherua: Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-La-La Band - 1,000,000 Died To Make This Sound