Superliiga

Voi todeta, että vuosi 2016 alkaa olemaan loppusuoralla. Monta uutta hupaisaa ja unohtumatonta kokemusta rikkaampana. Kirjoituksessa vähän muistellaan, mitä joukkueemme käteen kuluneesta vuodesta on jäänyt.

Ensin voidaan kuitenkin virittäytyä vähän joulun tunnelmaan, ohan se kohta ovella! Ei siis enää kovin montaa päivää siihen, kun vierailulle saapuu naapurin Lörssi punaisiin vaatteisiin ja pitkään partaan pukeutuen kertoen olevansa muuan joulupukki. Muutaman terästetyn glögiannoksen jälkeen saakin vertailla, kummalla onkaan punaisempi nenä isällä vai pukilla. Tiedättekö muuten, että mitä eroa on Wezillä ja joulupukilla? – Wezillä on lahjoja, hahaha taptap. Häh? Hetkinen? Meniköhän sittenkään ihan noin? Kai ne lahjat ovat sittenkin pukilla. Puolet lukijoista lopettanee lukemisen tähän hillittömään repäisyyn. Loput puolet ovatkin sitten OC:n pelaajat.

Mitähän lahjoja sieltä pukin kontista OC:n väki sitten tarvitsisi?

Pehmeille paketeille nyt ei ainakaan ole käyttöä. Tarpeeksi pehmeyttä löytyykin jo joukkueen alakerrasta Tedyn, Surfacinin ja Miksalin muodossa. Herroille tarvitaan siis aimo annos kovuutta, joka puolelle kenttää. Ja kehoa. Cylarin hartaana toiveena on saada… Niin saada, niin kuin radiossa olet kuullut nimeltä mainitsemattoman firman mainostavan kyseisellä sloganilla (jättivät mainospaikan ostamatta). Jimin toiveen täyttäminen tontuilta lienee helpointa, nokka kohti alkoa ja sieltä halvin kyykkyviini mukaan niin tämä poika on tyytyväinen. Wezi tarvitsee ehdottomasti BMW-merkkisen autonsa radion kasettipesään uutta materiaalia, teinipoppia joka vetää kiimaliiterin takapenkin täyteen hemaisevia mirkkuja. Uudemmat jengiin liittyneet veijarit eivät varmaan mitään tarvitsekkaan, koska hehän niitä lahjoja ovat tähän porukkaan tuoneet. Eikös antaminen ole mukavampaa kuin ottaminen?

Itse aiheeseen. Vuosi 2016, mitä se toikaan OC:lle tullessaan. Vuoteen mahtui tuloksetonta, onnetonta jurnuttamista Eliittiliigassa. Mukaan mahtui tappioita ja murskatappioita. Okei, joskus jopa tasapelikin. Joukkueessa kuohui, miestä meni, miestä tuli. Naisia ei sentään tietääkseni, tuskin kukaan sellaista saikaan. Eliittiliigan lehdistötiedotteessa aikoinaan ylpeilin OC:n motosta ”Ei miinus miestä pahenna”. No, ei pahentanut.

Tuli syksy, tuli Superliiga, tuli kausi 3/2016. Sitten räjähti. Peli kulki, häkki heilui, voitettiin, naurettiin, kaiken hyvän lisäksi Miksaliakaan ei näkynyt missään. Kaikki olivat tyytyväisiä, homma oli balanssissa. Juna saapuikin pysäkilleen lokakuun 23. päivänä. Se oli varmistunut. Outer Continent pelaa playoffseissa, hahhahah (tulihan se oikeasti hauska vitsi). Ei ihan joka kautista tosiaan. Joukkue saikin ilmeisesti pienen kylläisyyden tunteen tästä hienosta suorituksesta, koska lippuja vedettiinkin puoleen salkoon reilun viikon kuluttua OC:n tiputtua kliinisesti otteluvoitoin 3-0 arkkivihollistaan Impactia vastaan ulos mitalipeleistä. Erityisen tiukaksi ja tunteikkaaksi muotoutunut ottelusarja olisi voinut kääntyä kummalle tahansa, mutta tällä kertaa vastustajajoukkueelle. Hatunnosto ja kädenpuristus, kovin moni ei saa kunniaa pelata meitä vastaan pleijareissa. Joku hullu vielä väitti kauden huipentuneen siihen, että ystävämme Cylar valittiin tähdistöotteluun. Epäselväksi jäi, oliko kertojan vai valitsijoiden lääkityksessä jotain ongelmia. Kauteen mahtui enemmän positiivista, kuin negatiivista. Henkilökohtaisesti koko kausi kului pelaamatta peliäkään tuppea purren vaihtoaitiossa. Kauden tsempparipystikin meni sivu suun GM-Tedyn ojentaessa sen jimille. Buu.

Uudenvuoden lupauksena lupaan, että OC taistelee tällä kaudella taas tiensä pudotuspelikiekon maailmaan, kunnioittaen vastustajaa, pelaten reilua peliä. Ei tää vissiin niin vakavaa ole. Tutkapari Tedy – Wezi temmeltääkin aivan omia polkujaan.

Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta kiekkoilijat!

Toivoo, Jåne ja Outer Continent