Ile vilkaisee vieressään olutta kiskovan Sapan tekemisiä. ”Se leipoo taas” tokaisee Ile mielessään ja kaataa kurkkuunsa aimokulauksen ilolientä muistellen kuukauden takaisia tapahtumia, kun heitti pussit kaverinsa asunnon kattoon. Kaveriporukka päättää siirtyä parvekkeelle polttelemaan savukkeita. Kaukana horisontissa siintää nuoren miehen ääriviivat, jonka he yksimielisesti tunnistavat jaloksi ystäväkseen, jonka on ollut määrä saapua aloittelemaan iltaa heidän kanssaan. Yksissätuumin parvekkeelle kokoontunut porukka aloittaa huutelemaan saapuvan nimeä kovaäänisesti. \"JANI LEINONEN!\" ja sitä rataa. Tietokoneellaan töitä tekemässä ollut kolmion omistaja nousee ylös, kävelee parvekkeen ovelle ja käskee mölyapinoiden häipyä. Viisaina ja kuuliaina nuorina he eivät tietenkään sitä tee, joten asunnon omistaja siirtyy \"kyrpä otsassa\" takaisin tietokoneensa ääreen. Ilen ja Sapan mielessä pyörii eilisen tapahtumat. Silloin tapahtui monenlaista, jota he ovat tulleet tänään juhlimaan.

Mutta mitä silloin tapahtui? Hetkonen, palatkaamme ajassa noin kolme kuukautta taaksepäin. Eräänä syyskuisena maanantai-iltana oli tunnelma eräällä nimeltämainitsemattomalla irc-kanavalla odottava, sillä tiedettiin sen käynnistyvän taas tänään - uuden kauden auringon alla. Tämä kausi lähtikin melko ailahtelevasti liikkeelle, murskavoitoin ja tappiolla, joka loppujen lopuksi tulikin jäämään runkosarjan ainokaiseksi. Juuri ennen kauden alkua hyökkäyspäätä oli hankittu vahvistamaan edelliskauden alkupuolelta vanha tuttavuus bot, joka pikapuoliin ansaitsikin itselleen suuren siivun Cypressin rinnalla. Runkosarjan lähestyessä ensimmäisen kierroksen loppua oli joukkueena pisteitä napsittu melko tasaiseen tahtiin kuitenkin hieman laskusuhdanteisesti. Samat ennusmerkit kuitenkin olivat ilmassa kuin viime kaudellakin; Cypress löytyi pistepörssin kärjestä ja Capellon keittoputki oli jatkunut tauotta kauden alusta lähtien. Tämä tiesi hyvää runkosarjan voittoa ajatellen, mutta sekin olisi vielä armottoman pitkän ja kivisen tien päässä.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Suurempaa draamaa oli tiedossa, sillä jo pitkän aikaa valmentajan luottamusta nauttinut Sence päätti hoppailla noppien riveihin kokeilemaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Tämä tiesi entistäkin suurempaa remonttia alakertaan ja tätä varten oltiinkin jo hankittukin Reijo, joka ainoana alemman puolustajan tontin taitajana ei vielä riittänyt. Mutta eihän hätä ollut tämän näköinen. Nopeastiko vanhoilla suhteilla saatiin myös Takapihan Kollien kovin kettu ini ja myöhemmin myöskin Ylämummosta pihalle lentänyt pilviveikko Mädison monivuotisilla, intti-optionkin sisältävillä, sopimuksilla vahvistamaan peräpäätä. Toinen kierros aloitettiin vahvasti yhdeksän ottelun voittoputkella ja tämän jälkeen runkosarjan kärkitila olikin jo itsestäänselvyys. Myös mainitsemisen arvoisena seikkana mainittakoon Cypressin epävirallinen 4vs4-liigojen runkosarjojen yhden kauden piste-ennätys(22gp, 60+42=102).

Vaikka runkosarjan voitto oli viety jopa näytöstyylin, saatiin playoffien ensimmäisellä kierroksella vastaan ennakkoon epämieluisin vaihtoehto – viime kauden semifinaaleissa meidät pronssiotteluun tiputtanut – Nemesis. Jos mestaruuteen mieli, oli pystyttävä kohtaamaan kenet tahansa ja tällä mentaliteetilla lähdettiinkin Simojen kaatoon. Kuitenkin kauhukuvat jo ensimmäisellä kierroksella putoamisesta levisivät pelaajiemme mieliin viimeistään siinä vaiheessa, kun vahvasti pelannut Nemesis johti sarjaa 0-2 ja peli oli meidän kannalta kerrasta poikki. \"Huomenna on päivä uus\" me tuumasimme ja usko omaan tekemisen kasvoi entisestään. Kolmas ja tasaisin kamppailu meni loputa jatkoajalle. Keskuudessamme oli huomattavissa hermostuneisuutta, ehkä jopa pientä \"tärräystä\" jatkoajan alkaessa. Yksikin virheliike unelmamme voisi särkyä tuhannen pirstaleiksi. Mutta kuinka ollakaan, toisessa jatkoerässä se tapahtui! \"Sieltä sen kettu sen jotenki teki\" Eleä lainatakseni ja Club Of Cypress oli taas voittojen tiellä. Henkinen niskalenkki oli otettu, mutta äskeinen temppu piti toistaa vielä kahdesti jatkoon päästäksemme. Toisen perättäisen, mutta niukan voiton otettuamme oli Nemesiksen selkäranka jo katkennut ja kolmas peli oli mielestämme enää pelkkä muodollisuus ja näinhän siinä lopulta kävi.

Semifinaalivaiheessa vastaan asettui runkosarjakakkosen helpon oloisesti \"kesälomille\" lähettänyt Hocgay Suomi. Vaikka HS:llä oli kokenut ja nimivahva ryhmitys, lähdettiin heitä vastaan ennakkoluulottomasti, sillä jo edellinen sarja osoitti, ettei jatkossakaan tulisi olemaan helppoa. Ensimmäisessä ottelussa jatketiin siitä, mihin viime sarjassa jäätiin. Luulot otettiin heti alkuun pois ja ensiottelun loppupuolisko olikin härmäläisryhmityksen näytöstä(hunt). Vaikka ensimmäinen koitos olikin nopeasti taputeltu, ei _sen_ annettu nousta hattuun(nous jo runkkiksessa). Tuleviin otteluihin lähdettiin siis yhä keskittyneesti ja luottavaisin mielin. Kahdesta seuraavasta saatiinkin nipistettyä hulppeat yhden maalin taisteluvoitot ja osalla siinsi jo kultakin silmissä. Mutta yksi Joukkue(isolla J:llä!) oli vielä meidän ja unelmamme tiellä.

Ja näin härmäläislähtöinen joukkio oli raivannut tiessä finaaliin saakka, jossa vastustajaksi asettui Benin johdattama Ylämummo. Ennakossa sarjasta povattii erityisen tiukkaa ja niinhän sen kuuluisi ollakin. Ennen ensimmäistä finaalikamppailua tunnelma oli käsinkosketeltava. Pieni jännitys näkyikin molempien joukkueiden otteissa pienenä haparointina. Maalivahditkin ottivat hyvin roolia molemmissa päissä ja lopulta arvonnan voittajaksi selviytyi Ylämummo. Toisen osaottelun teesi oli selkeästi tehottomuus. Paikkoja oli, mutta kädet jäätyivät molemmilla osapuolilla ja pienellä onnenkantamoisella voitto siunaantuikin meille. Pelit oli tasan 1-1 ja tästä oli tietenkin hyvä jatkaa mestaruusjahtia, mutta mutka tulikin matkaan, kun pienen finaalipeleille epätyylillisen maali-iloittelun jälkeen Ylämummo vei itsensä jo voiton päähän mestaruudesta.

Aijjai, taas oli veitsi kurkulla, mutta ei auta valittaa. Itsehän olimme joukkuemme näin tukalaan tilanteesee saattaneet. Eikä siinä vielä kaikki. Koitti viimeinen ilta ennen deadlineä ja pelattavana oli 4 peliä, mikäli mestariksi mieli, sillä 2 Kiekkoliigan divarikarsintapeliäkin oli jäänyt rästiin. Enää neljä tuntia aikaa ja neljä voittoa otettavana. Se ei tulisi taatusti olemaan helppoa. Ensin saatiin pelattua voittoisat karsintapelit alta pois, joiden siivittämänä lähdettiinkin positiivisin mielin kohti viimeisiä tai kenties viimeistä peliä meille niin rakkaassa Sunrise Hockey Leaguessa. Neljänteen peliin saatiin erittäin makoisa alku, sillä Ekki yllätti siniviivan takaa Ylämummo-vahdin vihaisella pommillaan sekunnin ennen summerin ensimmäistä soittoa(munq)! Tämän jälkeen Ylämummoa ei päästetty yhtä maalia lähemmäs. Voittosarake molempien kohdalla näytti kahta ja näin ehkäpä SHL:n historian huikein kausi sai taatusti arvoisensa lopun. Kaksi erittäin tasaväkistä ja ehdottomasti kauden parasta joukkuetta vastakkain taistelemassa mestaruudesta \"kynsin hampain\" hamaan loppuun asti!

Tunnelma pukukopissamme oli levollinen, joskin hieman hämmentynyt ja humoristinen. Taisi allekirjoittanut kaljatkin luvata, jos kannu kotiin kannetaan. :) Ratkaisevaa taistoa varten jouduttiin kokoonpanoon tekemään viimehetken muutos, sillä Salon alueella sähköt menivät poikki puoli yhdentoista aikaa ja Ekkin siivun joutui lunastamaan kenties kauden kylmähermoisin sotanorsu, Capello. Kuten kaikki sarjan edellisetkin ottelut, lähti tämäkin liikkeelle samoissa merkeissä: me aloitimme maalinteon. Ja kuinka ollakaan, punnersivat mummot väkisin tasoihin viidettä kertaa tässä sarjassa. Enää erä aikaa varsinaista peliaikaa: keillä pitää hermot, ketkä pystyvät nousemaan muiden yläpuolelle? Ja sillon kun sitä vähiten odottaa, CAPELLO(!) tällää limpun harkitusti etukulmasta yläriman kautta verko perukoille ajassa 4.25(Sapan perusmunk)!. Mutta vielä pitää jaksaa piinaava puolitoistaminuuttinen ja pysäyttää Ylämummon pyristelyt. Femmalla saa vielä avopaikan, mutta EI mene!

*** 05.59 COH VOITTAA MESTARUUDEEN!!

Juhlat ovat alkaneet ja tunnelma on mitä parhain! Tätä on odotettu, sen eteen on tehty useita kausia töitä, vietetty pitkiä iltoja koneen ääressä(nolife), vuodatettu hikeä, verta sekä kyyneleitä(melg?) ja nyt se hetki on koittanut! Mestaruus on meidän eikä sitä kukaan enää voi meiltä riistää! Se on nyt historiaa!

<3

Nyt on pitkä ja tapahtumarikas kausi takana, kannu kotona ja hymy korvissa. Kausi oli kannaltamme lähes täydellinen ja tästä on erittäin hyvä jatkaa. Mutta tähän väliin oli vielä pakko vääntää jo perinteeksi muodostunut pienimuotoinen pelaajaesittely:

bot: Pistepörssin toinen ja kauden toisiksi suurimman siivun rehkinyt makkaperso hyökkääjä oli mies paikallaa sekä runkosarjassa, että tärkeissäkin peleissä. Tästä hyvästä joukkueen johto on päättänyt palkita hänet säälistä paketillisella HK:n Blå:ta.

Capello: Joukkueen asennekeitottaja Sapa jäi runkosarjassa peliajassa muiden jalkoihin, sillä nuorella miehen alulla oli muita kiireitä. Playoffeissa kylmähermoinen kolli oli kultaakin kalliimpi nakaten useita kullanarvoisia pisteitä.

Cypress: Runkosarjan alakanttiin pelannut pistenikkari voitti kuin voittikin pistepörssin, mutta sai suitsutusta omiltaan huonojen peliesityste johdosta. Playoffeissa kehno viimeistelijä otti itseään niskasta kiinni iskien tuurilla elintärkeitä maaleja koko muunkin joukkueen edestä. Selkeästi kauden vähäpätöisin pelaaja siis.

Ekki: Pikkusika, hiljainen kovantyöntekijä, näkymätön puurtaja, jonka siivu jäi tällä kertaa melko laihaksi. Turha kuitenkin vähätellä tätä Salon taitavinta mailankäsittelijää, sillä hänen otteensa tuskin jättivät ketään kylmäksi.

Epical: Mies kaiken takana, General Manager, kädetön ylempipuolustaja, jota Kapuksikin leikkisästi kutsutaan, kolusi reilun siivun runkosarjassa, jopa oman tonttinsa ulkopuolella. Tärkeiden pelien koittaessa oli kuitenkin epäitsekkääseti annettava tilaa muille kuumille, nouseville tähdille ja itse keskityttävä taktiikkapuoleen sekä pukukoppipuheiden virittelyyn.

ini: Keittokuningas arvonimelläkin kulkeva kolli otettiin huutavan pakkipulan vuoksi täydentämään rosteria. Borren kasvatti täyttikin ruutunsa niiltä osin mainiosti kun kerkesi.

Mayhem: Pelasi alkukaudesta kelpo menestyksellä, mutta lähti kesken kauden kokeilemaan oman joukkueen ylläpitoa.

Mädison: Ylämummotaustan omaava pajauttelija värvättiin inin ohella helpottamaan Reijoa alakertaan. Pelasi sen minkä työltään kerkesi ja hoiti hommansa menestyksekkäästi.

Reijo: Entinen Hockey Suomen tukipilari tuli myös täydentämään alakertaa kesken kauden ja sai rutkasti vastuuta kauden edetessä, eikä huonolla menestyksellä. Täytyy antaa tunnustusta kaverille, joka pelaa \"jotain tyhmää tikku-ukko jääkiekkopeliä\" yötä myöten tyttöystävänsä sanaa uhmaten!

Sence: Kaverin teki mieli kokeilla pelailua muualla, kun Reijo oli taannut, ettei joukkue jää tyhjän päälle. Menestys ei kuitenkaan ollut kovin kummoista. Soo soo hopperi! Loppujen lopuksi veri veti kuitenkin takaisin.

Z.Palffy: Tämän kauden sensaatio! Nosti tasoaan koko kauden mittaan ja oli Playoff-karkeloissa kenties joukkueen tärkein lenkki(Cypresski taitaa jäädä kakkoseks?).

Nyt alkaa olla Club Of Härmän tie auringon alla päätöspisteessään ja uudet haasteet siintävät kaukana horisontissa. Pitkän yhteisen historiamme aikana olemme oppineet paljon, kokeneet paljon mukavia sekä antoisia hetkiä yhdessä. Nyt on kuitenkin aika kiittää teitä hyvät ystävät, eritoten Sunrise Hockey Leaguen johtokuntaa(!) yhteistyöstä ja viidestä ikimuistoisesta kaudesta, vastustajia antoisista pelihetkistä, entisiä pelikumppaneita(<3), tuomareita, katsojia ja kaikkia teitä muitakin, joiden ansiosta olemme päässeet tähän pisteeseen asti. Iso kiitos kaikille teille, olette sen ansainneet! Niin ja tietenkin erityis kiitos vielä Ylämummolle, joka antoi erittäin hyvän vastuksen finaaleissa. Se oli taatusti voitettu hopea! Ehkäpä ensi vuonna on teidän vuoro. ;) Härmä kuittaa tältä erää, mutta pitäkää te lippu korkealla! Ehkäpä me palaamme vielä! Morjens!